Metsien talvilinnut
Tiivistelmä
Metsien talvilintujen kannat ovat heikenneet seurantajakson aikana. 2000-luvulla kannat ovat pysyneet keskimäärin vakaina. Indikaattoriin sisällytettyjen yksittäisten lajien kannanmuutokset poikkeavat toisistaan. Osa lajeista on runsastunut talvien leudontumisen myötä, mutta osa lajeista on kärsinyt vanhojen metsien ja lahopuun määrän vähenemisestä.
Tila
Indikaattorin tila todennäköisesti tyydyttävä. Yhdeksänkymmenen prosentin varmuudella metsien talvilintujen kannat ovat vähintään 13 prosenttia pienemmät kuin seurantajakson alussa (1959–1963).
Kehitys
2000-luvulla indikaattori on vakaa. Koko tarkastelujaksolla (1959–2022) indikaattorin kehitys on ollut heikkenevä ja metsien talvilintujen kannat ovat yhdeksänkymmenen prosentin todennäköisyydellä laskeneet 0,3 prosenttia vuodessa. Lasku vaikuttaa kuitenkin olleen nopeampaa aikasarjan alussa ennen 1980-lukua.
Yksittäisillä metsien talvilintuindikaattoriin sisältyvillä lajeilla on sekä selkeästi kasvavia että väheneviä kantoja. Indikaattorin 16 yleisestä lajista esimerkiksi palokärki on runsastunut talvien leudontumisen seurauksena. Voimakkaasti taantuneita lajeja ovat erityisesti hömötiainen ja töyhtötiainen, jotka kärsivät vanhojen metsien ja lahopuun määrän vähenemisestä. Taantuneita lajeja ovat myös vanhaa kuusimetsää suosivat varpuspöllö (Baroni 2022, Honkala ym. 2023) ja seurantajakson aikana talvien leudontumisesta huolimatta tasaisesti vähentynyt hippiäinen (Lehikoinen & Väisänen 2023). Vuosien välinen suuri vaihtelu indikaattorin arvoissa johtuu vaelluslintujen kantojen suuresta vaihtelusta, joka esimerkiksi käpylinnuilla riippuu puiden siemensadosta.
Merkitys
Indikaattori kuvaa metsäluonnon monimuotoisuuden tilaa. Paikallisesti tämä ilmenee metsälinnuston monimuotoisuutena ja runsautena. Metsälintujen kannankehitys kertoo lajien elinvoimaisuudesta.
Lintujen elinympäristöihin liittyviä tarpeita tunnetaan moniin muihin lajiryhmiin verrattuna hyvin, minkä ansiosta linnustosta voidaan tunnistaa lajeja, joiden kannankehitys kytkeytyy läheisesti metsien määrään ja laatuun. Metsissä talvehtivien lintulajien elinympäristövaatimukset vaihtelevat huomattavasti, mutta niille on tyypillistä, että ne välttelevät avoimia alueita eivätkä viihdy esimerkiksi hakkuuaukeilla tai taimikoissa. Indikaattorin lajien elinympäristöt painottuvat varttuneempiin metsiin. Voimakkaimmin varttuneista ja vanhoista yhtenäisistä metsistä riippuvia lajeja ovat metso, varpuspöllö, pohjantikka, hömötiainen, töyhtötiainen, puukiipijä ja kuukkeli. Usean lajin elinympäristövaatimukset ovat kuitenkin melko väljät.
Lintulajien kannanvaihtelut eivät kuitenkaan useimmiten selity pelkästään elinympäristön tilaan liittyvillä muutoksilla, vaan niihin vaikuttavat myös esimerkiksi ilmastonmuutos, metsästys ja luontainen saalistuspaine. Elinympäristökohtaisia indikaattoreita suunniteltaessa on lajien elinympäristövaatimusten ohella erittäin tärkeää myös kyetä tunnistamaan näitä rajoitteita. Indikaattorin lajeista metsästetään nykyään seuraavia: pyy, teeri, metso.
Linnustoseurannat muodostavat yhden Suomen luonnon monimuotoisuuden keskeisimmistä ja luotettavimmista seuranta-aineistosta (ks. alla “Tausta-aineisto”).
Lähteet
Tausta-aineisto
Indikaattori perustuu Luonnontieteellisen keskusmuseon koordinoimiin seurantalaskentoihin, joita tekevät erinomaisen lintutuntemuksen omaavat vapaaehtoiset harrastajat. Metsien talvilintuindikaattori perustuu jo 1950-luvulla alkaneisiin talvilintulaskenta-aineistoihin. Indikaattori koskee siten vain talvehtivia lajeja jotka ovat joko paikkalintuja, vaelluslintuja, tai osittaismuuttajia, jolla huomattava osa kannasta talvehtii Suomessa.
Indikaattoriin sisältyy 16 metsien yleistä lajia:
Pyy – Tetrastes bonasia
Teeri – Tetrao tetrix
Metso – Tetrao urogallus
Hiiripöllö – Surnia ulula
Varpuspöllö – Glaucidium passerinum
Palokärki – Dryocopus martius
Pohjantikka – Picoides tridactylus
Hippiäinen – Regulus regulus
Hömötiainen – Poecile montanus
Lapintiainen – Poecile cinctus
Töyhtötiainen – Lophophanes cristatus
Puukiipijä – Certhia familiaris
Kuukkeli – Perisoreus infaustus
Pikkukäpylintu – Loxia curvirostra
Isokäpylintu – Loxia pytyopsittacus
Taviokuurna – Pinocola enucleator
Lisätietoa aineistosta:
Indikaattorin laskenta
Metsien talvilintuindikaattori on Luonnontieteellisen keskusmuseon Lajitietokeskuksen tuottama indikaattori, jossa yhdistetään arvioita yksittäisten lajien kannankehityksistä yhdeksi indeksiluvuksi. Monilaji-indikaattori päivittyy automaattisesti ja sen indeksiluku kuvaa suhdetta vertailuvuoteen, joka metsien talvilintuindikaattorissa on vuosi 2000.
Monilaji-indikaattorin laskenta alkaa yksittäisten lajien kannankehitysten arvioinnista. Lajien kannankehitykset perustuvat laskennoissa havaittuihin lintumääriin ja yleistettyihin lineaarisiin tilastomalleihin, jotka ottavat myös huomioon laskentapaikkojen välisiä eroja ja perättäisten vuosien välisiä riippuvuussuhteita.
Otannasta riippuviin tilastomalleihin pohjaavat lajikohtaiset arviot sisältävät aina epävarmuutta. Tämän epävarmuus pyritään huomioimaan ja tuomaan mukaan monilaji-indikaattoriin Monte Carlo -simulaatioiden avulla.
Indikaattori taulukkona:
Lisätietoa laskentamenetelmistä:
Kysy lisätietoa
Aleksi Lehikoinen
Intendentti (Luomus), Lintutyöryhmän puheenjohtaja
Päivi Sirkiä
Ryhmäpäällikkö (Syke), Ekosysteemitiedon käyttö, systemaattiset lajistoseurannat